Viimeinen bootcamp-päivä

Näihin aikoihin Sosped järjesti myös chatissä näkemisiä. Niillä oli juliste, missä oli erilaisia päivämääriä ja aiheita, joista pääsi keskustelemaan tietokoneiden välityksillä.
Valitettavasti vitkastelin editoinnin kanssa niin kauan, etten ehtinyt kirjoittaa tästä aikaisemmin, joten päivämäärät ovat menneet jo umpeen tässä vaiheessa 😅
Muista kirjoittaa chatti-infoista, DPR chat ja päivämääristä

Tänään "pääsin" ajamaan pyörällä Maunulantalolle, kun ei ollut töitä.
Kesälomani oli alkanut eilen.

Varasin tapani mukaisesti taas liikaa aikaa mukaan matkaan, ja innokkaana kun pyyhälsin lähes salaman lailla paikalle, minulla oli 50 minuuttia aikaa odotella paikan päällä päivän alkua.
Työntekijät saapuivat toki jo 20 minuutissa paikalle, sillä oli tehtävää ennen päivän aloitusta.

Bootcamp 10/10 - Viimeinen päivä

Työntekijät rupesivat työstämään pikkupurtavaa, joita tulimme syömään myöhemmin, päivän kuluessa. Sen jälkeen siirryimme yläkertaan kokoustilaan.

Maunulantalossa oleva toinen tila meitä varten

Tänään oli aiheina piknik, palautteenannot ja loppukyselyn täyttäminen.

Lomake tuntui aika paksulta, ja muutamat samat kysymykset olivat yhä epäselkeitä, mutta sain täytettyä sen kuitenkin ja sain palkaksi yhden leffalipun.

Lomaketta seurasi kevyttä keskustelua muunmuassa ruuasta. Siihen kylkeen mietittiin yleisiä kommentteja muunmuassa lomakkeesta, jonka jälkeen pidettiin tauko.

Tauon jälkeen kävimme fiiliskierroksen.
Yhdellä osallistujalla oli kiinnostusta liittyä vertaiskoulutukseen (sitten joskus kun koulutustilaisuus koittaakaan).








Toisella osallistujalla saattoi olla kiinnostusta tulla mukaan seuraavaankin bootcamppiin.
Totesin, että ensikerralla pitää vähän fiksailla noita meidän pelivaihtoehtoja, hostaamismahdollisuuksia ja muuta sellaista, ettei tulisi enää jatkossa vastaan tilanteita, missä kukaan ei haluakaan pelata toisen kanssa ja jäämme pyörittelemään peukaloitamme, tuhlaten kallisarvoista ryhmäaikaa.

Yksi päivän monisteista

Päivän päätteeksi pelasimme vielä pari erää mölkkyä.
Tällä kertaa toimin aluevastaavana - heitin mölkkykapulan heittoalueelle ja asettelin kaadetut mölkyt pystyn. Se oli hauskaa ja nopeutti peliä.

Aftermath (Jälkipuinti)

Onhan se sääli, että ryhmä loppui. En tuntenut siitä kuitenkaan haikeutta. Ehkä siksi, kun olen tietoinen siitä, että pääsen syksyllä osallistumaan seuraavaan cämppiin.

Sovittiin myöskin näkevämme samalla porukalla vielä myöhemmin epävirallisemmissa merkeissä, kun osallistujat ja "me työntekijät" pidimme ideasta.

Hyvä puoli tästä tauosta oli, että minulla oli enemmän aikaa editoida näitä blogitekstejä loppuun.
Minulla on kiinnostusta jatkaa blogia myös seuraavassa bootcampissa.

Vertaisvalmentajakoulutus nro 2

Osallistuin Vamoksen kymmenenvuotissynttäreihin (Vamos Espoon ohjaaja pyysi minua ja emäntääni mukaan).
Kekkerit pidettiin Helsingissä, mihin tuli Vamoslaisia muualtakin osallistumaan. Tapahtumatyyli oli seminaari. Se ei ollut pelkkää juhlintaa, vaan siellä oli myös "vakavaa" keskustelua (mm. paneelikeskustelu) muunmuassa nuorten mielenterveysongelmista ja työnhakuongelmista.
Päivän paras kokemus oli se, kun juontajana toimi toimittaja Ina Mikkola, joka oli myös juontajana eräässä lyhyessä seksigenrejä käsittelevässä dokumenttisarjassa, jonka katsoin läpi emäntäni kanssa.
Kyse on siis tästä dokumentaariosta.
Persoonana - niin sarjassa kuin livenäkin - hän on mahtava, valloittava, tyttömäinen aikuisprinsessa, joka käyttää muutamaa persoonallista termiä puheessaan (adjektiiveina "karkki" ja "mässy") ja jolla on aivan mahtava nauru.

Varasin ajan emännälle, itselleni ja hänen ystävälleen VR:ään. Halusin kokea sen uudestaan.

En saanut kuvia tälle blogikirjoitukselle ☹️ En hiffannut ottaa kuvia tuossa tilaisuudessa

Vertaisvalmentajakoulutus Nro. 2

Takaisin Sospedin tiloihin, Vallilaan!
Aamulla pyörällä liikenteessä mieleeni avautui Pitäjänmäen asemalla, että u-lukon mokoma päätti jäädä kyydistäni jälleen kotiin (jo toistamiseen käy näin Sospedin asialla Helsingissä). Yritin soittaa eräälle Sospedin työntekijälle ajaessani Pasilassa viimeisiä kilometrejä kysyäkseni, jos saisin pyörän etuovista sisään, mutta hän ei ollut puhelimen toisessa päässä.
Onneksi kadulla oli kolmas työntekijä avaamassa ovea, kun yritin etsiä toisen työntekijän numeroa kadun toisella puolella. Selitin tilanteen ja sain pyörän sisään ovista 🤗

Sosped on käynnistänyt uuden koulutuksen uudelle vertais"erälle", ja minua pyydettiin mukaan kertomaan kokemuksistani vertaisena. Sain jopa vähän taskurahaa päivän puolikkaasta.

Olin puolisen tuntia ajoissa.

Tällä kertaa siirryimme yläkerrassa oleviin tiloihin.
Tänään meillä oli neljä ihmistä koulutettavana. Heitä tuli Helsingistä, Vantaalta, Kuopiosta ja Tampereelta. Edelleen voimistumme koko Suomen maassa.
Minulta kysyttiin, olisiko hyvä idea yhdistää tulevat ja ensimmäisen koulutuskauden vertaiset kaikki samalle Discord-kanavalle. Totesin, että puolestani voi kaikki olla samassa, ja halutessa/tarvittaessa toiselle erälle voi tehdä myös erikseen oman kanavan.

Koulutettavat saapuivat kaikki yhtenä lössinä tänne.

Myös helsinkiläinen vertainen minun koulutusjoukosta, joka oli siinä uudessa vertaisryhmässä, osallistui tähän päivään meidän kanssamme.
Keskustelin hänen kanssaan ja kyselin kiinnostuneena heidän ryhmästä. Tunnelma on vähän rankempi siellä; osallistujat koettavat jo vähentää pelaamista.

Kävimme alkuun nimikierroksen, missä kerrottiin nimi ja oma suhde pelaamiseen. Sen päälle katsoimme mainion videon YouTubesta, missä läpikäytiin addiktiota. Keskustelimme tämän videon sisällöstä, pelaamisnäkökulmasta.

Keskustelimme Bootcampistä. Pääsin vastaamaan kysymyksiin ja kerroin toiminnastani, ajatuksistani vertaisena ja elämästäni.
Kuulimme myös control-ryhmän vertaista ja hänen kokemuksiaan. Kyseinen ryhmä on bootcamppiin verrattuna aiheiltaan rankempi. Toiminta on vakavampaa, mutta ilmapiiri on silti yleisesti rento.

Tauon jälkeen keskustelimme toimintamme periaatteista. Sen jälkeen menimme syömään Mustaan Härkään.

Ruuan jälkeen tutustuimme ajankäyttöympyrään.
Vireys alkoi laskea ruuan jälkeen, sillä takana oli taas lyhyet yöunet.
Koulutukseen osallistujat täyttivät palautelomakkeen ja tekivät janan paperille, joka määrittelee heidän valmiuden lähteä vertaistoimintaan tämän viikonlopun jälkeen (ajatusleikkinä siis, ei virallisena päätöksenä, sillä yksi koulutuskerta oli vielä läpikäymättä). He sopivat päivämäärän seuraavalle koulutusviikonlopulle ja kävivät läpi ensikerran materiaalia.

Aftermath (Jälkipuinti)

Huomasin asioita itsessäni. Joo, ne oli pääsääntöisesti samoja, vanhoja oivalluksia, joita sain omassa koulutusajassani.

Voiko olla muutakin aktiviteettia vapaa-ajalla kuin tietokone? Mitä teen, jos minulla on tylsää? Kuinka vaikeaa olisi keksiä muuta, jos olen pois tietokoneelta päivän? Entä viikon?


Itsellä nousee tunteita pintaan, jopa lähelle kyyneleitä, kun kuulee muiden kokemuksia tietyistä asioista.
Olen herkkis 😊

Olen saanut kuulla ylistystä itsestäni ja työstäni tänään. Control-vertainen sanoi, miten olen itsevarmempi nykyään, verrattuna siihen aikaan, kun olin hänen kanssaan viimeksi tekemisissä. Työntekijätkin kiittelivät jälleen ja kertoivat minun kehittyneen ihmisenä.
Positiivinen palaute jaksaa aina vaan hämmentää uudelleen ja uudelleen.

Kunpa saisin yhtä paljon kiitosta oikeissa töissä (tiedän, että teen sitä hyvin, kun kuulin siitä kauan sitten, mutta olisi siitä silti kiva kuulla uudestaan, aina välillä).

Yhdeksäs Bootcamp

En tule koskaan tottumaan täysin suomalaiseen kesään. Jo pelkästään se, että kesällä on koko ajan valoisaa, hämmentää minua kovasti. Pidän enemmän hämärästä valaistuksesta.
Siihen tämä paahde päälle...huhhuh...

Bootcamp 9/10 - Omavalintainen tapahtumapäivä

True VR - virtuaalilasipaikan julkisivu

Tämän päivän Bootcamp alkoi puolisen tuntia myöhemmin.
Yksi työntekijä ja osallistuja ei ollut kanssamme tänään. Viimeinen osallistuja ei ehtinyt paikalle. Lähdimme kolmistaan liikkeelle; nousimme bussiin.

Kuva puljun ovesta

Se paikka oli kivan näköinen. Siellä oli kovin kuuma.
Aurinko oli kuulemma paahtanut ikkunasta sisään koko alkupäivän.

Paikan päällä meille asetettiin virtuaalilasit päähän (HTC Vive). Minne ikinä katsoimme (myös taaksemme), näimme pelkästään pelimaailmaa. Koko todellisuus jäi pimentoon (paitsi työntekijän puheet).
Saimme myös kuulokkeet päähän ja kaksi pientä ohjainta käteen.

Pelasimme kolmea eri peliä. Yksi käsitteli jousiammuntaa, toinen kaupunkipelleilyä korkeuksista ja kolmas hiihtohyppelyä lumessa.









Ensimmäisessä pelissä pelasimme yhdessä samassa kartassa/pelissä. Olimme haltijasotilaita, jotka jousen avulla puolustivat kylää hyökkääviltä vihollisilta. Pystyimme vaihtamaan vartijapaikkaa ampumalla nuolen siniseen lieriöön, joita oli eri kohdissa karttoja, erilaisissa torneissa.
Vihollisina toimi kahta erilaista örkkiä, kahta erilaista lohikäärmettä ja isoja peikkoja (pelissä saattaa olla muitakin vihollisia, mitä emme päässeet näkemään). Pelissä tulee loputon määrä waveja (aaltoja) vihollisia - pelaamme niin kauan kun selviämme.
Pelissä saa kultaa tapetuista vihollisista. Näin myös tasopalkin jossakin vaiheessa peliä, eli kokemuspisteet ovat mukana.
Pelissä on muitakin ominaisuuksia, esim. loitsuja ja erikoisnuolia, mutta niihin emme perehtyneet lainkaan. Emme käyttäneet edes kultaa.

Sisätilat

Toisessa pelissä aloitimme kaupungissa, kerrostalon vieressä. Tämä oli yksinpeli. Takanamme oli hissi, johon menimme. Siellä oli napit neljään eri kerrokseen: viimeinen kerros oli lankkuhaaste, kolmas jokin tulensammutusoperaatio, toinen kerros oli värimaalijuttuja ja ensimmäinen kerros oli katutaso.
Ylimmässä kerroksessa sai astua (niin pelissä kuin oikeassa elämässä liikkumalla) kapealle puulankulle ja katsoa alas katuun. Halutessa sai myös pudottautua lankulta katuun (osuttaessa katuun kaikki muuttuu valkoiseksi).
Kolmannessa kerroksessa käteemme ilmestyi raketti ja paloletku. Raketin avulla lentelimme ympäri kaupunkia etsimässä paksua mustaa savua, joka leijaili mm. kerrostalojen katoilta. Lensimme mm. katoille sammuttamaan paloja paloletkulla.
Toisessa kerroksessa en koskaan käynyt.

Virtuaalilasit edestä

Viimeisessä pelissä nappasimme sauvat (digitaalisesti) käsiimme.
Heiluttelemalla käsiämme kuin sauvoja hiihtäessämme pääsimme eteenpäin lumisessa pelimaastossa. Päätä kääntämällä sivuuttain oikealle ja vasemmalle väistimme erilaisia esteitä (vyöryvät kivet, aidat, elukat). Erästä nappia painamalla pystyi hyppäämään erilaisten esteiden yli.

VR-työntekijä kertoi, että tarvitaan vähintään 700€ tietokone, että se jaksaisi pyörittää virtuaalitodellisuutta. Lasit maksaa 600€.

Olin yhtä suurta kiitosta kokeilun jälkeen, vaikka siellä olikin liian kuuma ja vaikka me olimmekin hiestä lähes läpimärkiä lopuksi.
Paikan työntekijä hymyili palautteesta.
Keskustelimme kuumeisesti tapahtuneesta poistuttuamme True VR:stä. Osallistujammekin oli yllättynyt, miten kivaa se oli. Hän liukeni nopsaan paikalta sen jälkeen. Sospedin työntekijä saattoi minut pysäkille, jolla keskustelimme virtuaalitodellisuudesta hetken ennen kuin ratikkani saapui.
Työntekijän pysäkki oli kadun toisella puolella.

Siitä sitten suoraan töihin, aloittamaan iltavuoropäivä.

Aftermath (Jälkipuinti)

Kokemus oli äärimmäisen huikea ja intensiivinen. Aivan uskomaton.
Kapulat käsissä liikuttaa käsiä kuin jännittäisit jousen, sormissasi nuoli, kapulat käsissä värähtävät kevyesti tietyin välimatkoin kiristäessä jousen; kuin tuntisit, miten jousen naru jännittyy oikeasti...käsiesi asento irtipäästettäessä määritti täysin nuolen lentomatkan ja suunnan...

VR-lasit takaa

Se fiilis, kun ensimmäiseksi yritin paiskautua katutasoon...en kyennyt siihen. Pelotti liikaa. Rakettilennon jälkeen oli helpompi pudottautua omaan kuolemaan. Jaloissa tuntuu sellainen jännä kihelmöinnintapainen sensaatio, kun olet juuri osumassa katuun monen sekunnin pudotuksen jälkeen. Ja raketilla lentäessä ympärillekatselu eeppisen musiikin soidessa kuulokkeissa...lentäminen ja suihkuttaminen samaan aikaan...

Ruudut pelaajien yläpuolella, joista pystyi seuraamaan pelaajan näkökenttää

Se ällistys, kun tasapaino meinaa pettää kun yrität väistellä suksien päällä esteitä ja kun ruutu - ei kun siis lasit - liikkuu eteenpäin hektisesti etkä oikein ehdi reagoida ihan kaikkeen, törmäilet esteestä toiseen ja pelissä tulee säröjä näkökenttään kun osut esteisiin...

Logo

Olin onnesta soikeana.
Töissä fiilistelin kokemuksiani, puhuin kahtena päivänä peräkkäin työkavereille kokemuksesta, etsiskelin YouTubesta VR-videoita, katsoin Verkkokaupasta hintoja kyseisille laseille, keskustelin emännän kanssa niiden hankkimisesta...
Joo, taisin innostua vähäsen 😂

Sospedin työntekijä pyysi minua erääksi sunnuntaiksi tulemaan heidän toimistolle. Heillä tulee olemaan menossa seuraava vertaiskoulutustapahtuma, ja jos tulisin sinne kertomaan kokemuksistani vertaisena, voisin saada siitä jopa taskurahaa.
Totesin heti että mikä jottei 😊 Olin valmis lähtemään, vaikkei siitä oltaisi edes maksettu.
Pääsisin näkemään myös helsinkiläistä vertaista, joka on Control-ryhmässä mukana.

Kahdeksas Bootcamp

Terveeks!

Aivan käsittämättömän hirveä helle! 25-30 astetta varjossa tällä viikolla!
Oma ihannelämpö kun on max 15, olen ulkotöissä, pyörällä liikenteessä, en käytä shortseja ulkona ja vaatteiden värit päälläni on about pakko olla mustia...aika hyvä setuppi tuskaisille hikipäiville 😂
Sisälläkään edes tuuletin ei meinaa aina auttaa.

Kun työntekijät tulivat paikalle, kävi ilmi, että virtual reality, jota olin odotellut kohtalaisella innostuksella, onkin vasta ensiviikolla.
Taisin muistaa väärin.
Vahinko!

Päivän alkuun keskustelimme mölkynheitosta ja ulkona olevista helteistä.
Siirryimme ylös ryhmätiloihin, kun kaksi osallistujaa tuli paikalle.

Bootcamp 8/10 - Peliergonomia

Aloitimme fiiliskierroksen.
Aiheeksi lukittui pöytäroolipelit (DnD). Kerroin viikonlopustani keilaamisessa ja biljardissa. Minulta kysyttiin, mikä fiilis on kun ollaan lopussa bootcamppiä. Kerroin luulleeni saavani isomman ryhmän, sanoin että oli hauskaa ja että lähtisin syksyllä uudestaan seuraavaan ryhmään. Sanoin että tämä toiminta on myös poikinut muutaman ekstratapahtuman, mihin olen päässyt mukaan osallistumaan.
Fiiliskierros katkesi joksikin aikaa, kun heräsi voimakasta keskustelua peliyhteisöjen toksisuudesta; Miten naisia, rodullisia ja seksuaalisia vähemmistöjä dissattiin peleissä. Sospedin työntekijä kertoi Non Toxic -hankkeesta.

Fiiliskierros jatkui loppuun. Haettiin pullat, jotka Sosped meille tarjosi ja syötiin hetken tauon aikana. Sen jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, joka oli tänäpäivänä peliergonimia.

Vinkkejä parempaan peliergonomiaan

Hengasimme jälleen kahden hengen ryhmissä, joissa keksittiin viisi vinkkiä pelaajille, miten he voisivat parantaa ergonomiaansa. Sen jälkeen luimme toistemme suoritukset ääneen.
Aiheen lopuksi venyteltiin jonkun e-sport-lääkärin ohjeistuksen mukaan.
Lisää infoa kyseisestä venyttelystä löytyy tästä englanninkielisestä artikkelista.

Tämän näköinen mölkkyboksi voisi olla

Päivän päätteeksi eksyimme paahtavan auringon alle pelaamaan mölkkyä.
Ensimmäisessä pelissä päädyin itse voittajaksi. Toisena seurasi toinen Sospedin työntekijöistä.
Seuraavassa pelissä toinen työntekijä voitti ja toiselle sijalle päädyin minä.

Jeeeee! Kivaaaaaaa!

Aftermath (Jälkipuinti)

Tänään oli mielenkiintoista keskustelua. Olen lukenut vähän naisiin kohdistuneesta roskapuheesta aikaisemminkin, kun se tuli puheeksi jo vertaiskoulutuksessa parin naispuolisen osallistujan kanssa ja kiinnostuin aiheesta.
Googletin asiasta taas tämän kerran jälkeen. 

En heti ymmärtänyt, miten mölkky toimii. Ensimmäinen heitto meni aivan puihin 😂 ensimmäisen kierroksen jälkeen olin jo sisäistänyt pelin hyvin.
Kerrankin voitto oli jossakin semi-helppoa.

Mälsää kun pitää vielä yksi viikko malttaa ennen virtuaalitodellisuutta.
Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. 

Hauska myös, miten tämä vertaisuus poikii kutsuja muihinkin tapahtumiin. Ja siitä puheenollen...

PRO SOS -hanke, joka veti kasaan sen Sossusta Gameriksi -hankkeen, pisti minulle meiliä ja kysyi, olisiko minulla innostusta lähteä kuvan kutsun tapahtumaan mukaan.
Koska yksi Sospedin työntekijöistä oli lähdössä, olin minäkin.
Valitettavasti myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, ettei tuohon tapahtumaan ollut tarpeeksi osallistujia, joten tapahtuma peruuntui.

Seitsemäs Bootcamp

Ah, kesä alkaa olla täällä.
Pääsin eilen ajamaan vain t-paita yllä töihin. Töissä oli tosi kuuma (teen osittain töitä ulkona).
+18 oli eiliselle luvattu!
Tänäänkin liikenteessä kevyessä asussa ♥

Olen näköjään päätynyt (uutis)artikkeliin siitä perjantain tapahtumasta.
Unohdin kertoa aiemman tekstini lopussa, miten kivaa on kun tällaisia tapahtumia järjestetään. Minusta on hyvä, että erilaiset ihmiset kuulevat ja saavat tietoutta hyötyohjelmista ja siitä, ettei pelejä ja pelaamista pidä pelkästään tuomita heti ensi käsittelyssä, ilman aiheeseen perehtymistä.
Peleistäminen on mielestäni tärkeä vaihtoehto oppimisessa ja uusien rutiinien luomisessa, tai jo pelkästään vaikeiden ja tylsien asioiden suorittamisessa, jotka saattavat muuten tuntua luotaantyöntäviltä.

Bootcamp-päivänä pelasin hetken Osua odotellessani osallistujia ja työntekijöitä.
Keskustelimme työntekijöiden kanssa, miten viimeiset kolme kertaa tulevat menemään. Spekuloimme, että olisi vielä yksi pelikerta, menisimme yhden kerran virtuaalitodellisuutta kokeilemaan, ja viimeisellä kerralla tekisimme loppukyselyt ja menisimme piknikille, kun ilma alkaa olla kuin morsian.
Keskustelimme myös vapusta ennen päivän alkua.

Bootcamp 7/10 - Terveellinen ruoka

Taas pieni pala Maunulantalon ulkoseinästä =D

Kun toinen osallistuja saapui paikalle, siirryimme yläkertaan, ryhmätilaan.

Fiiliskierros astui esiin ja meihin.
Kerroin omista menemisistäni viikonloppuna; kövin katsomassa Infinity War:in elokuvateattereissa ja pelasin MTG:tä. 





Kerroin seuraavan viikonlopun suunnitelmistani. Aioin mennä työkaverini kanssa joko pelaamaan biljardia tai keilaamista Selloon. Sitä oli jännää odotella.
Fiilisaiheet synnyttivät keskustelua MTG:stä; korttipakkojen rakentamista ja pelin pelitavoista.
Aihetta oli myös larppauksesta. Yksi Sospedin työntekijöistä kertoi, miten hän oli perustanut säätiön larppaukselle (heillä on mm. yhden häkkikellarin verran rekvisiittaa; soihtuja sun muuta tarviketta larppeja varten). Hän kertoi, miten siistiä se on, kun voi heittäytyä rooliin, joka on sovittu otettavaksi käyttöön tapahtumassa.
Larppauksesta löytyy lisää infoa tästä Wikipedian linkistä.

Päivän aiheen monisteemme

Tauon jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, eli terveelliseen ruokaan.
Meille jaettiin monisteet, joista toisessa oli ruokakolmio ja toisessa oli kysymyksiä ruuasta.
Teimme kahden hengen tiimit, joissa keskustelimme ensin kahdestaan aiheesta ja myöhemmin purimme vastauksia ja mielipiteitä yhdessä, yksi kysymys kerrallaan.
Ruoka, sen terveellisyys ja ainesosat herättivät paljon keskustelua.

Omat vastaukseni ruoka-aiheeseen

Päivän teema kun oli paketissa, siirryimme geokätköilyyn. Sospedin yksi työntekijä poistui tässä vaiheessa, joten jäljellä olimme minä, toinen työntekijä ja kaksi osallistujaa.
Ensimmäisen löydön jälkeen toinen osallistujista poistui. Jatkoimme vielä kahteen löytöön.

Kuva erään kätkön osasta

Kun kuljimme erään vanhan känniporukan ohi, kuului huuto takaa, joka tiedusteli, pelasinko Pokémon Go:ta (tuijotin geokätköappia puhelinruudultani). Huusin takaisin että jotakin sinnepäin.
Luonto oli raikas, kun poikkesimme isommalle hiekkapolulle keskelle puita hakemaan yhtä kätköä.
Muut tykkäsivät geokätköilystä myös. Osallistuja tiedusteli, onko hänen kulmillaan kätköjä, joten kysyin hänen kaupunkinsa nimen ja katselin geokätköilyä pin kautta sieltäpäin infoa.
Kävi ilmi, että hänen hoodeilla on myös kätköjä.

Kolmannen kätkön jälkeen alkoi aika loppua.
Kävelimme bussipysäkkejä päin. Viimeinen osallistuja poistui, sain osakseni jälleen kiitokset päivästä työntekijältä ja lähdimme kukin omille bussipysäkeillemme.

Aftermath (Jälkipuinti)

Ruoka on kyllä haastava aihe elämässä, kun on itse niin laiska ja saamaton sen asian kanssa kotiolosuhteissa.

Geokätköily oli ihan jees, varsinkin näin heräävässä luonnossa. Ulkona oli ajoittain viileää pelkässä t-paidassa ja ajoittain tarpeeksi lämmintä (auringon alla) lämpimään kokemukseen.

Tuo liveroolipelaaminen kuulostaa kovin mielenkiintoiselta. Olen välillä pohtinut asiaa, mutten ole tehnyt mitään aloitteita mihinkään suuntaan, kun on työt sun muut.
Mutta ehkä tutustun aiheeseen lähemmin tulevaisuudessa.

Päivä vertaisuudesta oli jees.
Ihanaa kun pääsee juttelemaan ihmisten kanssa ❤️ 

Ensiviikolla olisi tiedossa VR-kokemus, jota odotan innokkaasti koettavaksi.

Sossusta Gameriksi -tapahtuma

Tällainen välietappi Bootcamppien väliin.
Koitti päivä, jona olin eksyvä Helsingin Vamoksen tilaan kertomaan erikarvaisille osallistujille kokemuksistani vertaisena.

PRO SOS -hankkeen Sossusta Gamerikis -tapahtuma

Kuva Vamos Helsingin sisäänkäyntialueelta. Rento ilmapiiri huokuu kuvasta!

Saavuin nipinnapin ajoissa paikalle. Helsingissä kun pitää löytää pieni lappu ovesta, monen rakennuksen keskeltä, joilla on paljon isompia kylttejä, voi haaste perillelöytöön kasvaa täysin uusiin sfääreihin.
Onneksi yksi niistä kahdesta Sospedin työntekijöistä, jotka oli mukana tapahtumassa, neuvoi puhelimessa, miten päästä perille asti.

Jätin pyöräni parin muun pyörän viereen, lähelle tapahtumapaikkaa. Minua alkoi hermostuttaa. Tuleva tapahtuma vai? Ei. Olin unohtanut u-lukkoni kotiin. Pyöräni ei ollut missään kiinni. Helsingin keskustan alueella. Tämä ei voi päättyä hyvin.

Hämmentävän käytävän ja pienen hissin jälkeen olin perillä.
Otin aamupalaa (jota Vamoksessa aina tarjoillaan) ja esitin huoleni pyörästäni Sospedin työntekijälle. Yllätyksekseni hän puhui Vamoksen ohjaajan kanssa, ja sain tuoda pyöräni Vamoksen tiloihin, turvaan tapahtuman ajaksi.

Ihmiset kokoontuivat pöydän äärelle, jossa syötiin aamiaista. Oletin, että he olivat Vamoslaisia. Keskustelimme leppoisasti. Viereisellä valkokankaalla oli esitelmämme valmiina odottamaan käynnistystä.

Laitoin nimen johonkin osallistuja-lappuun. Laitoin myös tittelin ja toiminnan nimen (vertainen), kun niitä kysyttiin.
Yksi syy sen täyttöön oli aamiaisen tarjoilu, jolloin kävi ilmi, että aamiainen ei ollutkaan Vamoksen tarjoama, vaan PRO SOS:in.

Keskustelun aiheeksi tuli keskiviikkoinen vertaisryhmä. Kysyin, miten siellä pärjäiltiin. Hyvin oli lähtenyt kuulemma käyntiin. Vertainen pärjäsi hyvin. Osallistujia siellä oli kolme.

Kysyin siltä työntekijältä, joka oli tiistaina poissa (hän oli tänään Vamoksessa kanssani, takaisin Suomessa), että minkälaista siellä Kölnin (Saksa) konferenssissa oli.
Siellä kerrottiin olevan 300 tyyppiä paikalla. Siellä käytiin läpi erilaisia tutkimuksia, jotka liittyvät peliaddiktioon, pornografiaan, syömishäiriöihin ja muutamaan muuhun aiheeseen. Sosped ei osallistunut konferenssiin mukaan muuten kuin katsojana/sivustaseuraajana. Jotkut aiheet tuntuivat linkittyvät keskenään (esim. pornografia ja peliaddiktio).
Konferenssi alkoi maanantaina ja päättyi keskiviikkona. Ne oli pitkiä päiviä.

Toinen otos Vamos Espoon tiloista. Kuvassa myös herkullista aamiaista!

Alkuodotus loppui. Tapahtuma alkoi.
Pian minulle valkeni, että tämä kaikki ei ollutkaan Sospedin järjestämä. Joku muu raapaisi kaiken kasaan (Digipelirajat'on, Vamos ja Pro Sos löivät voimansa yhteen tämän tapahtuman luomiseksi).





Me olimme vain yksi osa-alue siinä.
Kävi myös ilmi, että aamupalatarjoilu ei ollut Vamoksen, vaan kyseisen tapahtuman järjestäjän.

Vamos kertoi ensimmäisenä itsestään, ja miten hän kuului tähän esitelmään.
Hän kertoi heidän mm. pelanneena Ingressiä Vamoslaisten kanssa.
Lisäinfoa Ingressistä saa tästä YouTubeen johtavasta linkistä.
Koska koin kykeneväni täydentämään hänen infopakettiaan Ingressistä (olin pelannut sitä muutaman kuukauden, niin yksin kuin muidenkin kanssa), annoin ääneni kuulua enemmän kun mihin alunperin olin varautunut.

Seuraavaksi meidän Sosped pääsi ääneen. Oli puhetta mm. pelien ikävistä vaikutuksista. Täydensin hänenkin keskustelua ja toin esiin puhetta mm. lootbokseista.
Mikä on lootbox? Tämä Wikipedian linkki avaa aihetta lisää.

Keskustelu jatkui ja Sospedin esitelmä saatiin pakettiin.
Sen jälkeen pidettiin tauko.
Sain taas kahden leffalipun lahjoituksen yhdeltä tämän tilaisuuden osallistujalta.
Tämä tuli aivan puskista. Aikamoista!

Tilaisuus tarjosi kolme pajaa, joihin seuraavaksi siirryimme: hyötypelit, lautapelit ja pelielämänkerta.
Kaikilla oli aikaa osallistua vain kahteen pajaan, joten täytyi suorittaa valintoja.

Itse osallistuin hyötypelipajaan kahdesti, sillä koin olevani eniten hyödyksi siellä.
Saimme monistepaketin erilaisista hyötypeleistä ja -ohjelmista.
Esiteltävinä ohjelmina (älypuhelimeen) olivat mm. Monefy, Daylio, Flowy ja Sleep Cycle.
Tästä linkki Monefystä, Androidin Google-markettiin.
Tästä linkki Daylioon, samaan Googlen palveluun.
Tämä linkki vie Flowyn markettisivulle (koska tästä apista ei ole suomenkielistä infoa, sanottakoon, että Flowy helpottaa hengityksen tasaamista ja mm. ahdistuksen ja pakokauhun huojentamista)
Ja tämä linkki vie Sleep Cyclen markettisivulle.
Suurin osa näistä apeista ovat myös iOs:lle.

Kolmesta pajasta oli aikaa osallistua kahteen. Osallistuin samaan pajaan kahdesti (hyötypelit), sillä koin olevani siellä eniten hyödyksi.

Kun pajat oli ohi, päivä alkoi lähetä loppua. Jokaiselle jaettiin moniste, johon sai kirjoittaa asteikolla 0-10, miltä tapahtuma tuntui. Sen lisäksi sai vastata muutamaan kysymykseen, jotka käsittelivät seuraavaa askelta gameriksi, mitä uutta tuli opittua ja mitä työkaluja tapahtuma antoi käyttöön tulevaisuutta varten.
Kun se oli tehty ja osa jo poistui, päätin jäädä viimeisten kanssa vielä jatkamaan jälkipuintia.
Kävimme läpi ihmisten monisteet. Tapahtuma oli näemmä oikein onnistunut (keskiarvo oli jossakin 8-9 maissa). Suurin osa harmitteli tapahtuman lyhytkestoisuutta: ei ollut aikaa käydä kaikkea läpi.

Mukana tapahtumassa ollut valokuvaaja otti lopuista meistä muutaman valokuvan.

Seuraavaksi poistuimme Vamoksen tiloista. Jatkoimme matkaamme johonkin aasialaiseen ravintolaan. Minulle tarjottiin lounasta, mikä sopi oikein hyvin, kun alkoi olla jo nälkä.

Keskustelimme vapaasti ja kevyesti ruokaa odotellessa ja ruokailun aikana. 
Pieni, lämmin ravintola, paljon ihmisiä ja kerrasto päällä aiheutti aikamoisen tuskan kuumuudesta.
Hädintuskin kestin sitä ennen kun ruoka oli ohi ja pääsin ulos.

Pian tämän jälkeen ihmiset hajaantuivat eri suuntiin. Sosped lähti bussilla toimistolle, jolloin itse nostin kytkintä pyöräni kanssa kohti kotia.

Aftermath

Kävi ilmi, että tapahtuman idea oli kertoa sosiaalityöntekijöille, että on olemassa myös hyödyllisiä pelejä. Sen lisäksi esimerkkejä erilaisista hyötyohjelmista haluttiin tuoda heille esiin, joita he voisivat hyötykäyttää omassa työssään, ja heidän asiakkaidensa kanssa.

Olin oikein tyytyväinen päivästä. Pääsin olemaan enemmän hyödyksi kun luulinkaan, minulla oli kivaa ja nettosin kaksi ilmaislippua elokuviin. 
Voiko päivä mennä paremmin? 

Kuudes bootcamp

Täällä taas!

Tein hauskan pienen huomion edellisellä viikolla.

Olin tyttöystäväni kanssa tapaamisessa hänen sosiaalityöntekijän ja hänen avustajansa kanssa.

Kerroin tälle sosiaalityöntekijälle vertaisuudestani. Hän kertoi nähneensä siitä mainoksen.

Niin ne uutiset leviävät!

Ei siinä, olen itsekin kertonut monille vertaisuudestani ja jakanut kiinnostuneille blogini linkkiä 😋

Olin taas ensimmäisenä paikalla, bootcamp-päivänä. Pääsin tietokonehuoneeseen ja aloin käynnistellä tietokonettani odotellessani päivän ainoaa työntekijää saapuvaksi. Otin myös pari kuvaa lisää blogikirjoituksieni ratoiksi.

Yksi osallistujista oli mukana työntekijän kanssa tänne saapuessa. Hänkin oli aikaisessa!

Luokassa hän kertoi löytäneensä töitä.

Mukavaa nähdä, että suunnitelmia löytyy!

Päivän ensimmäiseksi paikallesaapunut osallistuja alkoi täyttää alkukyselylomaketta odotellessa päivän alkua, sillä hän ei ollut paikalla silloin kun me muut täytimme sen. 

Kaksi muuta osallistujaa saapuivat paikalle ennen päivän aloitusta.

Meitä oli oikein kolme paikalla tällä kertaa!

Bootcamp 6/10 - Arki

Tietokoneluokkamme

Alkuun siirryimme yläkertaan, ryhmätiloihin. Siellä lähdimme läpikäymään fiiliskierrosta. Yksi oli vähän kipeänä.

Työntekijä kertoi keskiviikkona alkavasta keskusteluryhmästä (nimeksi tuli Control). Keskusteluryhmään sai osallistua halutessaan.

Työntekijä kertoi meidän toisesta työntekijästämme, joka ei ollut kanssamme paikalla sinä päivänä, sillä hän oli Saksassa konferenssissa, missä keskusteltiin pelihäiriöstä ja sen luomisesta käsitteenä.

Siitä heräsi joukossamme yleistä keskustelua pelaamisesta ongelmana.

Oli keskustelua nukkumisesta. Puhuimme pitkistä valvomisputkista. Yhden osallistujan kokemus oli parin päivän peliputki kaverin kanssa. Toisen osallistujan kokemus oli peräti 70 tuntia valveillaoloaikaa putkeen!

Kerroin omasta viikostani omalla fiilisvuorolla. Puhuin, miten piristi mennä viikonloppuna Jyväskylään erääseen "irkkimiittiin" ja tulla vasta seuraavana päivänä takaisin kotiin. Kerroin myös kiireisestä maanantai-päivästä töissä. 

Minua pyydettiin kertomaan lisää geokätköilystä.

Osallistujille aihe oli kuitenkin jo tuttu, joten kerroin sitten lyhyesti olinpaikkamme lähimmistä kätköistä.

Yksi osallistuja ehdotti virtuaalilasi-arcade - paikkaa päivälle, jolloin tehdään kaikkea kivaa yhdessä. 

Mietimme, jos kokeilisimme kumpaakin aktiviteettia. Spekuloimme, ehdimmekö tekemään yhden päivän aikana sekä VR:n että geokätkön.

Siirryimme päivän aiheeseen. Meille jaettiin mielenterveysmonisteet. Alkuun pohdimme niitä itsenäisesti. Myöhemmin keskustelimme kahden hengen tiimissä monisteen kysymyksistä.

Pienen tauon jälkeen keskustelimme kaikki yhdessä monisteen kysymyksistä.



Rupesin läpikäymään kysymyksiä läpi niin perusteellisesti, ettei tiimiläiseni ehtinyt saada suunvuoroa 😅
Työntekijä kysyi, voiko ottaa yhden osa-alueen pois ilman, että se horjuttaa elämää ylipäätään.

Keskustelun päätteeksi siirryimme takaisin tietokoneluokkamme.

Vanha ongelma nosti nopeasti päätään. Emme keksineet yhteistä pelattavaa. Emme löytäneet peliä, johon kaikki halusivat osallistua. Hetken yhteisen pohdinnan jälkeen päädyin kaivamaan Aliaksen esiin, jonka olin tuonut mukanani ja selitin sanoja ääneen yleisesti vuorotellen työntekijän kanssa sillä aikaa, kun jompikumpi meistä plus yksi osallistujista arvaili.

Työntekijän piti lähteä puolisen tuntia aikaisemmin menoihin, joten lopetimme aikaisemmin.
Se sopi minulle, sillä itselläni oli myös menoa, jonka takia minunkin täytyi lähteä aikaisemmin liikkeelle.

Jälkipuinti

Ikäviä nämä tilanteet, missä emme keksi yhteistä tekemistä. Tulee fiilis, ettei pysty käyttämään aikaa tehokkaasti hyödyksi.
Päätin koittaa korjata pelinluontiongelman pois alta ensikerralla puhumalla ihmisten kanssa, jotka hallinnoivat tietokoneluokan tietokoneita. Jos saamme ratkaistuksi tämän ongelman, voimme jatkossa luoda pelejä, joihin me muut voimme liittyä mukaan.
Tämä helpottaisi yhdessäpelaamista.

Ennen kuin tiemme erkanivat sinä päivänä, työntekijä otti puheeksi kanssani henkilökohtaisesti, että mietitään myöhemmin yhdessä lisää pelejä, jotka voisimme ottaa mukaan pelikertoihimme.
Rupesin heti ideoimaan vaihtoehtoja, joita kirjoittelin Discordin välityksellä hänelle.

Innokkaana ja "virkaintoisena" vertaisena minua harmitti aikaisempi lopetus päivälle, vaikka kahdella ihmisellä olikin menoa.

Kerrat alkaa loppua kesken.
Ensiviikolla on vappu, jonka takia yhteistä istuntoamme lykätään viikolla.
Jos jotakin hyvää pitää siitä keksiä, niin onpahan enemmän aikaa viimeistellä tämä blogikirjoitus ja kirjoittaa kirjoitus tulevasta perjantain Sossusta Gameriksi -tapahtumasta.

Palataan sorvin äärelle taas!