Vertaisvalmentajakoulutus nro 2

Osallistuin Vamoksen kymmenenvuotissynttäreihin (Vamos Espoon ohjaaja pyysi minua ja emäntääni mukaan).
Kekkerit pidettiin Helsingissä, mihin tuli Vamoslaisia muualtakin osallistumaan. Tapahtumatyyli oli seminaari. Se ei ollut pelkkää juhlintaa, vaan siellä oli myös "vakavaa" keskustelua (mm. paneelikeskustelu) muunmuassa nuorten mielenterveysongelmista ja työnhakuongelmista.
Päivän paras kokemus oli se, kun juontajana toimi toimittaja Ina Mikkola, joka oli myös juontajana eräässä lyhyessä seksigenrejä käsittelevässä dokumenttisarjassa, jonka katsoin läpi emäntäni kanssa.
Kyse on siis tästä dokumentaariosta.
Persoonana - niin sarjassa kuin livenäkin - hän on mahtava, valloittava, tyttömäinen aikuisprinsessa, joka käyttää muutamaa persoonallista termiä puheessaan (adjektiiveina "karkki" ja "mässy") ja jolla on aivan mahtava nauru.

Varasin ajan emännälle, itselleni ja hänen ystävälleen VR:ään. Halusin kokea sen uudestaan.

En saanut kuvia tälle blogikirjoitukselle ☹️ En hiffannut ottaa kuvia tuossa tilaisuudessa

Vertaisvalmentajakoulutus Nro. 2

Takaisin Sospedin tiloihin, Vallilaan!
Aamulla pyörällä liikenteessä mieleeni avautui Pitäjänmäen asemalla, että u-lukon mokoma päätti jäädä kyydistäni jälleen kotiin (jo toistamiseen käy näin Sospedin asialla Helsingissä). Yritin soittaa eräälle Sospedin työntekijälle ajaessani Pasilassa viimeisiä kilometrejä kysyäkseni, jos saisin pyörän etuovista sisään, mutta hän ei ollut puhelimen toisessa päässä.
Onneksi kadulla oli kolmas työntekijä avaamassa ovea, kun yritin etsiä toisen työntekijän numeroa kadun toisella puolella. Selitin tilanteen ja sain pyörän sisään ovista 🤗

Sosped on käynnistänyt uuden koulutuksen uudelle vertais"erälle", ja minua pyydettiin mukaan kertomaan kokemuksistani vertaisena. Sain jopa vähän taskurahaa päivän puolikkaasta.

Olin puolisen tuntia ajoissa.

Tällä kertaa siirryimme yläkerrassa oleviin tiloihin.
Tänään meillä oli neljä ihmistä koulutettavana. Heitä tuli Helsingistä, Vantaalta, Kuopiosta ja Tampereelta. Edelleen voimistumme koko Suomen maassa.
Minulta kysyttiin, olisiko hyvä idea yhdistää tulevat ja ensimmäisen koulutuskauden vertaiset kaikki samalle Discord-kanavalle. Totesin, että puolestani voi kaikki olla samassa, ja halutessa/tarvittaessa toiselle erälle voi tehdä myös erikseen oman kanavan.

Koulutettavat saapuivat kaikki yhtenä lössinä tänne.

Myös helsinkiläinen vertainen minun koulutusjoukosta, joka oli siinä uudessa vertaisryhmässä, osallistui tähän päivään meidän kanssamme.
Keskustelin hänen kanssaan ja kyselin kiinnostuneena heidän ryhmästä. Tunnelma on vähän rankempi siellä; osallistujat koettavat jo vähentää pelaamista.

Kävimme alkuun nimikierroksen, missä kerrottiin nimi ja oma suhde pelaamiseen. Sen päälle katsoimme mainion videon YouTubesta, missä läpikäytiin addiktiota. Keskustelimme tämän videon sisällöstä, pelaamisnäkökulmasta.

Keskustelimme Bootcampistä. Pääsin vastaamaan kysymyksiin ja kerroin toiminnastani, ajatuksistani vertaisena ja elämästäni.
Kuulimme myös control-ryhmän vertaista ja hänen kokemuksiaan. Kyseinen ryhmä on bootcamppiin verrattuna aiheiltaan rankempi. Toiminta on vakavampaa, mutta ilmapiiri on silti yleisesti rento.

Tauon jälkeen keskustelimme toimintamme periaatteista. Sen jälkeen menimme syömään Mustaan Härkään.

Ruuan jälkeen tutustuimme ajankäyttöympyrään.
Vireys alkoi laskea ruuan jälkeen, sillä takana oli taas lyhyet yöunet.
Koulutukseen osallistujat täyttivät palautelomakkeen ja tekivät janan paperille, joka määrittelee heidän valmiuden lähteä vertaistoimintaan tämän viikonlopun jälkeen (ajatusleikkinä siis, ei virallisena päätöksenä, sillä yksi koulutuskerta oli vielä läpikäymättä). He sopivat päivämäärän seuraavalle koulutusviikonlopulle ja kävivät läpi ensikerran materiaalia.

Aftermath (Jälkipuinti)

Huomasin asioita itsessäni. Joo, ne oli pääsääntöisesti samoja, vanhoja oivalluksia, joita sain omassa koulutusajassani.

Voiko olla muutakin aktiviteettia vapaa-ajalla kuin tietokone? Mitä teen, jos minulla on tylsää? Kuinka vaikeaa olisi keksiä muuta, jos olen pois tietokoneelta päivän? Entä viikon?


Itsellä nousee tunteita pintaan, jopa lähelle kyyneleitä, kun kuulee muiden kokemuksia tietyistä asioista.
Olen herkkis 😊

Olen saanut kuulla ylistystä itsestäni ja työstäni tänään. Control-vertainen sanoi, miten olen itsevarmempi nykyään, verrattuna siihen aikaan, kun olin hänen kanssaan viimeksi tekemisissä. Työntekijätkin kiittelivät jälleen ja kertoivat minun kehittyneen ihmisenä.
Positiivinen palaute jaksaa aina vaan hämmentää uudelleen ja uudelleen.

Kunpa saisin yhtä paljon kiitosta oikeissa töissä (tiedän, että teen sitä hyvin, kun kuulin siitä kauan sitten, mutta olisi siitä silti kiva kuulla uudestaan, aina välillä).

Yhdeksäs Bootcamp

En tule koskaan tottumaan täysin suomalaiseen kesään. Jo pelkästään se, että kesällä on koko ajan valoisaa, hämmentää minua kovasti. Pidän enemmän hämärästä valaistuksesta.
Siihen tämä paahde päälle...huhhuh...

Bootcamp 9/10 - Omavalintainen tapahtumapäivä

True VR - virtuaalilasipaikan julkisivu

Tämän päivän Bootcamp alkoi puolisen tuntia myöhemmin.
Yksi työntekijä ja osallistuja ei ollut kanssamme tänään. Viimeinen osallistuja ei ehtinyt paikalle. Lähdimme kolmistaan liikkeelle; nousimme bussiin.

Kuva puljun ovesta

Se paikka oli kivan näköinen. Siellä oli kovin kuuma.
Aurinko oli kuulemma paahtanut ikkunasta sisään koko alkupäivän.

Paikan päällä meille asetettiin virtuaalilasit päähän (HTC Vive). Minne ikinä katsoimme (myös taaksemme), näimme pelkästään pelimaailmaa. Koko todellisuus jäi pimentoon (paitsi työntekijän puheet).
Saimme myös kuulokkeet päähän ja kaksi pientä ohjainta käteen.

Pelasimme kolmea eri peliä. Yksi käsitteli jousiammuntaa, toinen kaupunkipelleilyä korkeuksista ja kolmas hiihtohyppelyä lumessa.









Ensimmäisessä pelissä pelasimme yhdessä samassa kartassa/pelissä. Olimme haltijasotilaita, jotka jousen avulla puolustivat kylää hyökkääviltä vihollisilta. Pystyimme vaihtamaan vartijapaikkaa ampumalla nuolen siniseen lieriöön, joita oli eri kohdissa karttoja, erilaisissa torneissa.
Vihollisina toimi kahta erilaista örkkiä, kahta erilaista lohikäärmettä ja isoja peikkoja (pelissä saattaa olla muitakin vihollisia, mitä emme päässeet näkemään). Pelissä tulee loputon määrä waveja (aaltoja) vihollisia - pelaamme niin kauan kun selviämme.
Pelissä saa kultaa tapetuista vihollisista. Näin myös tasopalkin jossakin vaiheessa peliä, eli kokemuspisteet ovat mukana.
Pelissä on muitakin ominaisuuksia, esim. loitsuja ja erikoisnuolia, mutta niihin emme perehtyneet lainkaan. Emme käyttäneet edes kultaa.

Sisätilat

Toisessa pelissä aloitimme kaupungissa, kerrostalon vieressä. Tämä oli yksinpeli. Takanamme oli hissi, johon menimme. Siellä oli napit neljään eri kerrokseen: viimeinen kerros oli lankkuhaaste, kolmas jokin tulensammutusoperaatio, toinen kerros oli värimaalijuttuja ja ensimmäinen kerros oli katutaso.
Ylimmässä kerroksessa sai astua (niin pelissä kuin oikeassa elämässä liikkumalla) kapealle puulankulle ja katsoa alas katuun. Halutessa sai myös pudottautua lankulta katuun (osuttaessa katuun kaikki muuttuu valkoiseksi).
Kolmannessa kerroksessa käteemme ilmestyi raketti ja paloletku. Raketin avulla lentelimme ympäri kaupunkia etsimässä paksua mustaa savua, joka leijaili mm. kerrostalojen katoilta. Lensimme mm. katoille sammuttamaan paloja paloletkulla.
Toisessa kerroksessa en koskaan käynyt.

Virtuaalilasit edestä

Viimeisessä pelissä nappasimme sauvat (digitaalisesti) käsiimme.
Heiluttelemalla käsiämme kuin sauvoja hiihtäessämme pääsimme eteenpäin lumisessa pelimaastossa. Päätä kääntämällä sivuuttain oikealle ja vasemmalle väistimme erilaisia esteitä (vyöryvät kivet, aidat, elukat). Erästä nappia painamalla pystyi hyppäämään erilaisten esteiden yli.

VR-työntekijä kertoi, että tarvitaan vähintään 700€ tietokone, että se jaksaisi pyörittää virtuaalitodellisuutta. Lasit maksaa 600€.

Olin yhtä suurta kiitosta kokeilun jälkeen, vaikka siellä olikin liian kuuma ja vaikka me olimmekin hiestä lähes läpimärkiä lopuksi.
Paikan työntekijä hymyili palautteesta.
Keskustelimme kuumeisesti tapahtuneesta poistuttuamme True VR:stä. Osallistujammekin oli yllättynyt, miten kivaa se oli. Hän liukeni nopsaan paikalta sen jälkeen. Sospedin työntekijä saattoi minut pysäkille, jolla keskustelimme virtuaalitodellisuudesta hetken ennen kuin ratikkani saapui.
Työntekijän pysäkki oli kadun toisella puolella.

Siitä sitten suoraan töihin, aloittamaan iltavuoropäivä.

Aftermath (Jälkipuinti)

Kokemus oli äärimmäisen huikea ja intensiivinen. Aivan uskomaton.
Kapulat käsissä liikuttaa käsiä kuin jännittäisit jousen, sormissasi nuoli, kapulat käsissä värähtävät kevyesti tietyin välimatkoin kiristäessä jousen; kuin tuntisit, miten jousen naru jännittyy oikeasti...käsiesi asento irtipäästettäessä määritti täysin nuolen lentomatkan ja suunnan...

VR-lasit takaa

Se fiilis, kun ensimmäiseksi yritin paiskautua katutasoon...en kyennyt siihen. Pelotti liikaa. Rakettilennon jälkeen oli helpompi pudottautua omaan kuolemaan. Jaloissa tuntuu sellainen jännä kihelmöinnintapainen sensaatio, kun olet juuri osumassa katuun monen sekunnin pudotuksen jälkeen. Ja raketilla lentäessä ympärillekatselu eeppisen musiikin soidessa kuulokkeissa...lentäminen ja suihkuttaminen samaan aikaan...

Ruudut pelaajien yläpuolella, joista pystyi seuraamaan pelaajan näkökenttää

Se ällistys, kun tasapaino meinaa pettää kun yrität väistellä suksien päällä esteitä ja kun ruutu - ei kun siis lasit - liikkuu eteenpäin hektisesti etkä oikein ehdi reagoida ihan kaikkeen, törmäilet esteestä toiseen ja pelissä tulee säröjä näkökenttään kun osut esteisiin...

Logo

Olin onnesta soikeana.
Töissä fiilistelin kokemuksiani, puhuin kahtena päivänä peräkkäin työkavereille kokemuksesta, etsiskelin YouTubesta VR-videoita, katsoin Verkkokaupasta hintoja kyseisille laseille, keskustelin emännän kanssa niiden hankkimisesta...
Joo, taisin innostua vähäsen 😂

Sospedin työntekijä pyysi minua erääksi sunnuntaiksi tulemaan heidän toimistolle. Heillä tulee olemaan menossa seuraava vertaiskoulutustapahtuma, ja jos tulisin sinne kertomaan kokemuksistani vertaisena, voisin saada siitä jopa taskurahaa.
Totesin heti että mikä jottei 😊 Olin valmis lähtemään, vaikkei siitä oltaisi edes maksettu.
Pääsisin näkemään myös helsinkiläistä vertaista, joka on Control-ryhmässä mukana.

Kahdeksas Bootcamp

Terveeks!

Aivan käsittämättömän hirveä helle! 25-30 astetta varjossa tällä viikolla!
Oma ihannelämpö kun on max 15, olen ulkotöissä, pyörällä liikenteessä, en käytä shortseja ulkona ja vaatteiden värit päälläni on about pakko olla mustia...aika hyvä setuppi tuskaisille hikipäiville 😂
Sisälläkään edes tuuletin ei meinaa aina auttaa.

Kun työntekijät tulivat paikalle, kävi ilmi, että virtual reality, jota olin odotellut kohtalaisella innostuksella, onkin vasta ensiviikolla.
Taisin muistaa väärin.
Vahinko!

Päivän alkuun keskustelimme mölkynheitosta ja ulkona olevista helteistä.
Siirryimme ylös ryhmätiloihin, kun kaksi osallistujaa tuli paikalle.

Bootcamp 8/10 - Peliergonomia

Aloitimme fiiliskierroksen.
Aiheeksi lukittui pöytäroolipelit (DnD). Kerroin viikonlopustani keilaamisessa ja biljardissa. Minulta kysyttiin, mikä fiilis on kun ollaan lopussa bootcamppiä. Kerroin luulleeni saavani isomman ryhmän, sanoin että oli hauskaa ja että lähtisin syksyllä uudestaan seuraavaan ryhmään. Sanoin että tämä toiminta on myös poikinut muutaman ekstratapahtuman, mihin olen päässyt mukaan osallistumaan.
Fiiliskierros katkesi joksikin aikaa, kun heräsi voimakasta keskustelua peliyhteisöjen toksisuudesta; Miten naisia, rodullisia ja seksuaalisia vähemmistöjä dissattiin peleissä. Sospedin työntekijä kertoi Non Toxic -hankkeesta.

Fiiliskierros jatkui loppuun. Haettiin pullat, jotka Sosped meille tarjosi ja syötiin hetken tauon aikana. Sen jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, joka oli tänäpäivänä peliergonimia.

Vinkkejä parempaan peliergonomiaan

Hengasimme jälleen kahden hengen ryhmissä, joissa keksittiin viisi vinkkiä pelaajille, miten he voisivat parantaa ergonomiaansa. Sen jälkeen luimme toistemme suoritukset ääneen.
Aiheen lopuksi venyteltiin jonkun e-sport-lääkärin ohjeistuksen mukaan.
Lisää infoa kyseisestä venyttelystä löytyy tästä englanninkielisestä artikkelista.

Tämän näköinen mölkkyboksi voisi olla

Päivän päätteeksi eksyimme paahtavan auringon alle pelaamaan mölkkyä.
Ensimmäisessä pelissä päädyin itse voittajaksi. Toisena seurasi toinen Sospedin työntekijöistä.
Seuraavassa pelissä toinen työntekijä voitti ja toiselle sijalle päädyin minä.

Jeeeee! Kivaaaaaaa!

Aftermath (Jälkipuinti)

Tänään oli mielenkiintoista keskustelua. Olen lukenut vähän naisiin kohdistuneesta roskapuheesta aikaisemminkin, kun se tuli puheeksi jo vertaiskoulutuksessa parin naispuolisen osallistujan kanssa ja kiinnostuin aiheesta.
Googletin asiasta taas tämän kerran jälkeen. 

En heti ymmärtänyt, miten mölkky toimii. Ensimmäinen heitto meni aivan puihin 😂 ensimmäisen kierroksen jälkeen olin jo sisäistänyt pelin hyvin.
Kerrankin voitto oli jossakin semi-helppoa.

Mälsää kun pitää vielä yksi viikko malttaa ennen virtuaalitodellisuutta.
Hyvää kannattaa kuitenkin odottaa. 

Hauska myös, miten tämä vertaisuus poikii kutsuja muihinkin tapahtumiin. Ja siitä puheenollen...

PRO SOS -hanke, joka veti kasaan sen Sossusta Gameriksi -hankkeen, pisti minulle meiliä ja kysyi, olisiko minulla innostusta lähteä kuvan kutsun tapahtumaan mukaan.
Koska yksi Sospedin työntekijöistä oli lähdössä, olin minäkin.
Valitettavasti myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, ettei tuohon tapahtumaan ollut tarpeeksi osallistujia, joten tapahtuma peruuntui.

Seitsemäs Bootcamp

Ah, kesä alkaa olla täällä.
Pääsin eilen ajamaan vain t-paita yllä töihin. Töissä oli tosi kuuma (teen osittain töitä ulkona).
+18 oli eiliselle luvattu!
Tänäänkin liikenteessä kevyessä asussa ♥

Olen näköjään päätynyt (uutis)artikkeliin siitä perjantain tapahtumasta.
Unohdin kertoa aiemman tekstini lopussa, miten kivaa on kun tällaisia tapahtumia järjestetään. Minusta on hyvä, että erilaiset ihmiset kuulevat ja saavat tietoutta hyötyohjelmista ja siitä, ettei pelejä ja pelaamista pidä pelkästään tuomita heti ensi käsittelyssä, ilman aiheeseen perehtymistä.
Peleistäminen on mielestäni tärkeä vaihtoehto oppimisessa ja uusien rutiinien luomisessa, tai jo pelkästään vaikeiden ja tylsien asioiden suorittamisessa, jotka saattavat muuten tuntua luotaantyöntäviltä.

Bootcamp-päivänä pelasin hetken Osua odotellessani osallistujia ja työntekijöitä.
Keskustelimme työntekijöiden kanssa, miten viimeiset kolme kertaa tulevat menemään. Spekuloimme, että olisi vielä yksi pelikerta, menisimme yhden kerran virtuaalitodellisuutta kokeilemaan, ja viimeisellä kerralla tekisimme loppukyselyt ja menisimme piknikille, kun ilma alkaa olla kuin morsian.
Keskustelimme myös vapusta ennen päivän alkua.

Bootcamp 7/10 - Terveellinen ruoka

Taas pieni pala Maunulantalon ulkoseinästä =D

Kun toinen osallistuja saapui paikalle, siirryimme yläkertaan, ryhmätilaan.

Fiiliskierros astui esiin ja meihin.
Kerroin omista menemisistäni viikonloppuna; kövin katsomassa Infinity War:in elokuvateattereissa ja pelasin MTG:tä. 





Kerroin seuraavan viikonlopun suunnitelmistani. Aioin mennä työkaverini kanssa joko pelaamaan biljardia tai keilaamista Selloon. Sitä oli jännää odotella.
Fiilisaiheet synnyttivät keskustelua MTG:stä; korttipakkojen rakentamista ja pelin pelitavoista.
Aihetta oli myös larppauksesta. Yksi Sospedin työntekijöistä kertoi, miten hän oli perustanut säätiön larppaukselle (heillä on mm. yhden häkkikellarin verran rekvisiittaa; soihtuja sun muuta tarviketta larppeja varten). Hän kertoi, miten siistiä se on, kun voi heittäytyä rooliin, joka on sovittu otettavaksi käyttöön tapahtumassa.
Larppauksesta löytyy lisää infoa tästä Wikipedian linkistä.

Päivän aiheen monisteemme

Tauon jälkeen siirryimme päivän aiheeseen, eli terveelliseen ruokaan.
Meille jaettiin monisteet, joista toisessa oli ruokakolmio ja toisessa oli kysymyksiä ruuasta.
Teimme kahden hengen tiimit, joissa keskustelimme ensin kahdestaan aiheesta ja myöhemmin purimme vastauksia ja mielipiteitä yhdessä, yksi kysymys kerrallaan.
Ruoka, sen terveellisyys ja ainesosat herättivät paljon keskustelua.

Omat vastaukseni ruoka-aiheeseen

Päivän teema kun oli paketissa, siirryimme geokätköilyyn. Sospedin yksi työntekijä poistui tässä vaiheessa, joten jäljellä olimme minä, toinen työntekijä ja kaksi osallistujaa.
Ensimmäisen löydön jälkeen toinen osallistujista poistui. Jatkoimme vielä kahteen löytöön.

Kuva erään kätkön osasta

Kun kuljimme erään vanhan känniporukan ohi, kuului huuto takaa, joka tiedusteli, pelasinko Pokémon Go:ta (tuijotin geokätköappia puhelinruudultani). Huusin takaisin että jotakin sinnepäin.
Luonto oli raikas, kun poikkesimme isommalle hiekkapolulle keskelle puita hakemaan yhtä kätköä.
Muut tykkäsivät geokätköilystä myös. Osallistuja tiedusteli, onko hänen kulmillaan kätköjä, joten kysyin hänen kaupunkinsa nimen ja katselin geokätköilyä pin kautta sieltäpäin infoa.
Kävi ilmi, että hänen hoodeilla on myös kätköjä.

Kolmannen kätkön jälkeen alkoi aika loppua.
Kävelimme bussipysäkkejä päin. Viimeinen osallistuja poistui, sain osakseni jälleen kiitokset päivästä työntekijältä ja lähdimme kukin omille bussipysäkeillemme.

Aftermath (Jälkipuinti)

Ruoka on kyllä haastava aihe elämässä, kun on itse niin laiska ja saamaton sen asian kanssa kotiolosuhteissa.

Geokätköily oli ihan jees, varsinkin näin heräävässä luonnossa. Ulkona oli ajoittain viileää pelkässä t-paidassa ja ajoittain tarpeeksi lämmintä (auringon alla) lämpimään kokemukseen.

Tuo liveroolipelaaminen kuulostaa kovin mielenkiintoiselta. Olen välillä pohtinut asiaa, mutten ole tehnyt mitään aloitteita mihinkään suuntaan, kun on työt sun muut.
Mutta ehkä tutustun aiheeseen lähemmin tulevaisuudessa.

Päivä vertaisuudesta oli jees.
Ihanaa kun pääsee juttelemaan ihmisten kanssa ❤️ 

Ensiviikolla olisi tiedossa VR-kokemus, jota odotan innokkaasti koettavaksi.