Yhdeksäs Bootcamp

En tule koskaan tottumaan täysin suomalaiseen kesään. Jo pelkästään se, että kesällä on koko ajan valoisaa, hämmentää minua kovasti. Pidän enemmän hämärästä valaistuksesta.
Siihen tämä paahde päälle...huhhuh...

Bootcamp 9/10 - Omavalintainen tapahtumapäivä

True VR - virtuaalilasipaikan julkisivu

Tämän päivän Bootcamp alkoi puolisen tuntia myöhemmin.
Yksi työntekijä ja osallistuja ei ollut kanssamme tänään. Viimeinen osallistuja ei ehtinyt paikalle. Lähdimme kolmistaan liikkeelle; nousimme bussiin.

Kuva puljun ovesta

Se paikka oli kivan näköinen. Siellä oli kovin kuuma.
Aurinko oli kuulemma paahtanut ikkunasta sisään koko alkupäivän.

Paikan päällä meille asetettiin virtuaalilasit päähän (HTC Vive). Minne ikinä katsoimme (myös taaksemme), näimme pelkästään pelimaailmaa. Koko todellisuus jäi pimentoon (paitsi työntekijän puheet).
Saimme myös kuulokkeet päähän ja kaksi pientä ohjainta käteen.

Pelasimme kolmea eri peliä. Yksi käsitteli jousiammuntaa, toinen kaupunkipelleilyä korkeuksista ja kolmas hiihtohyppelyä lumessa.









Ensimmäisessä pelissä pelasimme yhdessä samassa kartassa/pelissä. Olimme haltijasotilaita, jotka jousen avulla puolustivat kylää hyökkääviltä vihollisilta. Pystyimme vaihtamaan vartijapaikkaa ampumalla nuolen siniseen lieriöön, joita oli eri kohdissa karttoja, erilaisissa torneissa.
Vihollisina toimi kahta erilaista örkkiä, kahta erilaista lohikäärmettä ja isoja peikkoja (pelissä saattaa olla muitakin vihollisia, mitä emme päässeet näkemään). Pelissä tulee loputon määrä waveja (aaltoja) vihollisia - pelaamme niin kauan kun selviämme.
Pelissä saa kultaa tapetuista vihollisista. Näin myös tasopalkin jossakin vaiheessa peliä, eli kokemuspisteet ovat mukana.
Pelissä on muitakin ominaisuuksia, esim. loitsuja ja erikoisnuolia, mutta niihin emme perehtyneet lainkaan. Emme käyttäneet edes kultaa.

Sisätilat

Toisessa pelissä aloitimme kaupungissa, kerrostalon vieressä. Tämä oli yksinpeli. Takanamme oli hissi, johon menimme. Siellä oli napit neljään eri kerrokseen: viimeinen kerros oli lankkuhaaste, kolmas jokin tulensammutusoperaatio, toinen kerros oli värimaalijuttuja ja ensimmäinen kerros oli katutaso.
Ylimmässä kerroksessa sai astua (niin pelissä kuin oikeassa elämässä liikkumalla) kapealle puulankulle ja katsoa alas katuun. Halutessa sai myös pudottautua lankulta katuun (osuttaessa katuun kaikki muuttuu valkoiseksi).
Kolmannessa kerroksessa käteemme ilmestyi raketti ja paloletku. Raketin avulla lentelimme ympäri kaupunkia etsimässä paksua mustaa savua, joka leijaili mm. kerrostalojen katoilta. Lensimme mm. katoille sammuttamaan paloja paloletkulla.
Toisessa kerroksessa en koskaan käynyt.

Virtuaalilasit edestä

Viimeisessä pelissä nappasimme sauvat (digitaalisesti) käsiimme.
Heiluttelemalla käsiämme kuin sauvoja hiihtäessämme pääsimme eteenpäin lumisessa pelimaastossa. Päätä kääntämällä sivuuttain oikealle ja vasemmalle väistimme erilaisia esteitä (vyöryvät kivet, aidat, elukat). Erästä nappia painamalla pystyi hyppäämään erilaisten esteiden yli.

VR-työntekijä kertoi, että tarvitaan vähintään 700€ tietokone, että se jaksaisi pyörittää virtuaalitodellisuutta. Lasit maksaa 600€.

Olin yhtä suurta kiitosta kokeilun jälkeen, vaikka siellä olikin liian kuuma ja vaikka me olimmekin hiestä lähes läpimärkiä lopuksi.
Paikan työntekijä hymyili palautteesta.
Keskustelimme kuumeisesti tapahtuneesta poistuttuamme True VR:stä. Osallistujammekin oli yllättynyt, miten kivaa se oli. Hän liukeni nopsaan paikalta sen jälkeen. Sospedin työntekijä saattoi minut pysäkille, jolla keskustelimme virtuaalitodellisuudesta hetken ennen kuin ratikkani saapui.
Työntekijän pysäkki oli kadun toisella puolella.

Siitä sitten suoraan töihin, aloittamaan iltavuoropäivä.

Aftermath (Jälkipuinti)

Kokemus oli äärimmäisen huikea ja intensiivinen. Aivan uskomaton.
Kapulat käsissä liikuttaa käsiä kuin jännittäisit jousen, sormissasi nuoli, kapulat käsissä värähtävät kevyesti tietyin välimatkoin kiristäessä jousen; kuin tuntisit, miten jousen naru jännittyy oikeasti...käsiesi asento irtipäästettäessä määritti täysin nuolen lentomatkan ja suunnan...

VR-lasit takaa

Se fiilis, kun ensimmäiseksi yritin paiskautua katutasoon...en kyennyt siihen. Pelotti liikaa. Rakettilennon jälkeen oli helpompi pudottautua omaan kuolemaan. Jaloissa tuntuu sellainen jännä kihelmöinnintapainen sensaatio, kun olet juuri osumassa katuun monen sekunnin pudotuksen jälkeen. Ja raketilla lentäessä ympärillekatselu eeppisen musiikin soidessa kuulokkeissa...lentäminen ja suihkuttaminen samaan aikaan...

Ruudut pelaajien yläpuolella, joista pystyi seuraamaan pelaajan näkökenttää

Se ällistys, kun tasapaino meinaa pettää kun yrität väistellä suksien päällä esteitä ja kun ruutu - ei kun siis lasit - liikkuu eteenpäin hektisesti etkä oikein ehdi reagoida ihan kaikkeen, törmäilet esteestä toiseen ja pelissä tulee säröjä näkökenttään kun osut esteisiin...

Logo

Olin onnesta soikeana.
Töissä fiilistelin kokemuksiani, puhuin kahtena päivänä peräkkäin työkavereille kokemuksesta, etsiskelin YouTubesta VR-videoita, katsoin Verkkokaupasta hintoja kyseisille laseille, keskustelin emännän kanssa niiden hankkimisesta...
Joo, taisin innostua vähäsen 😂

Sospedin työntekijä pyysi minua erääksi sunnuntaiksi tulemaan heidän toimistolle. Heillä tulee olemaan menossa seuraava vertaiskoulutustapahtuma, ja jos tulisin sinne kertomaan kokemuksistani vertaisena, voisin saada siitä jopa taskurahaa.
Totesin heti että mikä jottei 😊 Olin valmis lähtemään, vaikkei siitä oltaisi edes maksettu.
Pääsisin näkemään myös helsinkiläistä vertaista, joka on Control-ryhmässä mukana.